Tuotteistaminen

Medical device - Biological (safety) evaluation

Lataa

Tuotteistaminen

7.7. Systeemisen toksisuuden tutkiminen

ISO10993-11

Elimistössä ilmenevä systeeminen toksisuus on yksi mahdollinen implantista aiheutunut ei-toivottu reaktio. Yleisoireet, samoin kuin elinten ja elinsysteemien oireilu, voivat aiheutua materiaalista ulos vuotaneista aineosista, eri puolille kehoa kulkeutumisesta aineosista, ja aineiden muuttumisesta (metaboloitumisesta) kehossa. Oireet voivat siis ilmetä kaukanakin varsinaisesta implantointipaikasta. Systeemisen toksisuuden arviointi on samalla eräänlainen seulontakoe jossa todetaan mahdolliset toksisuuden kohde-elimet. Vaikka standardi kuvaakin spesifisiä metodeja, joiden käyttöä tulisi harkita, kun toksisuustestisuunnitelmaa laaditaan, tarkempi tutkimussuunnitelma tulisi räätälöidä kuitenkin implantin sisältämien materiaalien erityisominaisuuksien perusteella, sekä luonnollisesti implantin aiotun käyttötarkoituksen perusteella. Toisinaan systeemisen toksisuuden tutkiminen voidaan sisällyttää esim. pitkäaikaisen implantoinnin tai ihoärsytysten tutkimiseen (tällöin voidaan tutkia samassa koesarjassa mm. paikallisvaikutuksia, karsinogeenisuutta tai lisääntymistoksisuutta.). Pyrogeenisuus (kyky aiheuttaa kuumeen nousu) on yksi materiaalien aiheuttamista systeemisistä vaikutuksista, jota ei ole sisällytetty systeemisen toksisuuden tutkimiseen. Sille ollaan kuitenkin suunnittelemassa omaa itsenäistä standardia.

 

Määritelmiä

Annos (dose, dosage)= annosteltavan testiaineen määrä (paino, tilavuus) ilmoitettuna painoyksikköä tai pinta-alaa kohden.
Annosvaikutus (dose-effect)= annoksen suhde aiheutuneen biologisen vasteen voimakkuuteen yksilössä tai näytepopulaatiossa.
Annosvaste (dose-response)= annoksen suhde vaikutusten kirjoon suhteessa altistumiseen.
(Annosvaste -suhteita on kahdentyyppisiä: 1) henkilön vaste eri annoksille, 2) vasteiden jakautuminen ihmispopulaatiossa eri annosten jälkeen.
Ulos vuotava aine (leachable substance)= kemikaali, joka vapautuu implanttimateriaalista veden tai muun liuottimen vaikutuksesta implantin käyttötilanteessa (esim. lisäaineet, sterilointijäämät, prosessijäämät, hajoamistuotteet, liuottimet, pehmentimet, liukastimet, katalyytit, stabiloijat, hapettumisenestoaineet, väriaineet, täyteaineet ja monomeerit).
Raja-arvotesti (limit test)= yhdelle testiryhmälle annostellaan sopiva annos testattavaa ainetta, jotta saataisiin selville toksisuusriskin olemassaolo.
Systeeminen toksisuus (systemic toxicity)= toksisuusreaktioita, jotka eivät rajoitu implantiointikohtaan elimistössä, vaan joita havaitaan kaukanakin implantista, eri puolilla kehoa. Systeemisen toksisuuden kehittyminen vaatii kemikaalin imeytymistä ja jakautumista kauemmas kohdasta, jossa implantti sijaitsee.
Akuutti systeeminen toksisuus (acute systemic toxicity)= toksisuusreaktio, joka ilmenee milloin tahansa yksittäisen, useamman tai jatkuvan 24 h aikana tapahtuvan testiaineannostelun aikana tai sen jälkeen.
Subakuutti systeeminen toksisuus (subacute systemic toxicity)=
toksisuusreaktio, joka ilmenee usean tai jatkuvan 24 tunnin - 28 vrk:n testiaineannostelun aikana tai jälkeen,.
Subkrooninen systeeminen toksisuus (subchronic systemic toxicity)= toksisuusreaktio, joka ilmenee toistuvan tai jatkuvan testiaineannostelun tuloksena, ja kestää osan aikaa eläimen elämänkaaresta. Subkrooniset toksisuustutkimukset kestävät yleensä 90 vrk jyrsijöillä, mutta muilla eläinlajeilla eivät saa ylittää 10 % elinajasta. Laskimonsisäisessä subkroonisessa annostelussa annosteluaika on 14-28 vrk.
Krooninen systeeminen toksisuus (chronic systemic toxicity)= toksisuusreaktio, joka ilmenee toistuvan tai jatkuvan testiaineannostelun tuloksena, ja kestää suurimman osan eläimen elinajasta. Krooniset toksisuustutkimukset kestävät tavallisesti 6-12 kk.
Testiaine (test sample)= materiaali, lääkinnällinen laite, laitteen osa, komponentti, uute tai osa siitä, joka on altistettu biologiselle tai kemialliselle testaukselle tai arvioinnille.