Tuotteistaminen

Medical device - Biological (safety) evaluation

Lataa

Tuotteistaminen

7.2 Sytotoksisuustestit in vitro

ISO 10993-5 -standardi,  “Tes

ts for in vitro cytotoxicity”, sisältää ohjeistuksen erityyppisten sytotoksisuustestien valintaan (mitä testejä olisi harkittava ja millä perusteella kulloisenkin tutkimusongelman ratkaisemisessa).  Tähän standardiin on listattu kolme eri testaustyyppiä:

Testaus uutteella
Suora kontakti –testi
Epäsuora kontakti –testi


Oikeaan testivalintaan vaikuttaa materiaalin luonne, tuleva implantointikohta ja implantin käytön luonne. Nämä seikat ohjaavat näytemateriaalin valmistusta,  soluviljelymallin valintaa, ja tapaa, jolla solut altistetaan joko näytteelle tai siitä valmistetulle uutteelle. Testeissä mitataan viljeltyjen nisäkässolujen vastetta suorassa materiaalikontaktissa, tai kontaktissa materiaalista valmistettuun uutteeseen. Sytotoksisuustestit voidaan ryhmitellä mitattavien parametrien perusteella:

- Morfologisten soluvaurioiden esiintyminen.
- Erityyppisten soluvaurioiden määrittäminen.
- Solujen kasvukyvyn määritykset.
- Solumetabolian spesifisten vaiheiden määritykset.

Esitetystä testisarjasta valitaan kulloiseenkin evaluointitilanteeseen sopiva testi. Kuhunkin. ryhmään sisältyy vielä eri vaihtoehtoja. Evaluoitavista parametreista valitaan ne, jotka  parhaiten soveltuvat tutkittavan ongelman selvittämiseen. Tuloksia on hyvä verrata samantyyppisillä implanteilla tai materiaaleilla saatuihin tuloksiin. Vertailua voi suorittaa myös muiden laboratorioiden tekemiin vastaaviin testeihin, joka antaa tuloksille luotettavuutta.  Altistuksen päätyttyä tutkitaan, onko sytotoksisuutta havaittavissa, ja missä määrin.

Määritelmiä

Negatiivinen kontrollimateriaali: materiaali, joka tässä standardissa esitetyissä testisysteemeissä ei tuota sytotoksista vastetta. (Tällä voidaan mitata testin nk. taustavaste. Synteettisillä polymeereillä negatiivinen kontrolli on esim. high-density polyetyleeni, hammasmateriaaleilla alumiinioksidi-keraamisauva.)
Positiivinen kontrollimateriaali: materiaali, joka tässä standardissa esitetyissä testisysteemeissä tuottaa toistettavan sytotoksisen vasteen. (Tällä voidaan mitata testisysteemin toimivuutta. Kiinteillä materiaaleilla (myös uutteilla) positiivisena kontrollina on käytetty orgaanisella tinalla stabiloitua polyvinyylikloridia, uutteilla positiivisena kontrollina on käytetty myös fenolilaimennoksia.)
Reagenssikontrolli: uuttoliuos ilman testimateriaalia, altistettuna uutto- ja testiolosuhteille.
Viljelyastiat: soluviljelyyn tarkoitetut astiat, kuten petrimaljat, muoviset viljelypullot tai muoviset kuoppalevyt ja nk. mikrotiitterilevyt. Materiaalin oltava spesifisesti soluviljelyyn, ja erityisesti nisäkässolujen viljelyyn tarkoitettua (tissue-culture grade).
Subconfluency: n. 80 % konfluenssista, eli tilanteesta, jossa soluviljelyalusta on täyteen kasvanut (nk. logaritmisen kasvuvaiheen lopputilanne).