Tuotteistaminen

Medical device - Biological (safety) evaluation

Lataa

Tuotteistaminen

4.1. Yleisiä periaatteita ja käytäntöjä testikappaleen valmistukseen ja valintaan

Testikappaleita biomateriaaleista valmistettaessa on hyvä muistaa, että biologisiin testeihin vietävien materiaalien koostumuksen ja pintaominaisuuksien pitäisi vastata oletetun lopputuotteen vastaavia ominaisuuksia. Myös materiaalin prosessointitapa näitä testejä varten pitää olla sama kuin lopputuotteen prosessoinnissa käytetty. Koska testikappaleen koostumukseen vaikuttaa materiaalin koko valmistushistoria, pitäisi ko. historia olla tiedossa (esim. onko materiaali alkuperäinen, käsittelemätön, vai onko sitä työstetty, ja kuinka paljon ja miten, ja mikä on maksimimäärä uudelleentyöstöä materiaalille). Jos materiaalinäytteiden steriloinnissa käytetään erityyppisiä sterilointimetodeja, on materiaali analysoitava erikseen kunkin sterilointitavan jälkeen (esim. säteilytys ja etyleenioksidi.), ja siis koko sterilointiketjun jälkeen.

Ideaalitapauksessa kaikki biologiset testit, jotka tehdään materiaalista valmistetuille näytekappaleille (tai materiaaliuutteille), testataan siltä pinnalta, joka tulee in vivo -kudoskontaktiin. Materiaalista voidaan näytekappaleen sijasta valmistaa myös "miniatyyri-implantteja", jotka kaikin osin, myös valmistusprosessin suhteen, vastaavat todellista lopputuotetta. Biologisiin testeihin vietävien metalli- ja keraaminäytteiden on oltava lähdemateriaalin (stock), ja kaikkien valmistusprosessin vaiheiden suhteen identtisiä lopputuotteen kanssa. Metalleista valmistettujen uutteiden testaamisen sijasta voidaan käyttää myös ko. metallin suoloista valmistettuja vesiliuoslaimennoksia, koska niillä voidaan tutkia ko. metallin ioneiden aiheuttamia mahdollisia riskejä, ja selvittää mikä on korkein konsentraatio, jolla ei ole toksisia vaiktuksia (highest non-effect level). Sama koejärjestely voidaan toteuttaa myös orgaanisilla aineilla. Muovi- ja kumimateriaaleista pitää tietää mitä resiiniä tai polymeeria ja lisäaineita niiden valmistukseen on käytetty. Eläinperäisiä aineksia sisältävät implantit, jotka fiksoidaan kudosfiksatiiveilla valmistusprosessin aikana, testataan valmistajan ilmoittaman minimi- ja maksimifiksointiajan jälkeen. Näin saadaan havainnoiduksi fiksatiivin penetroitumisnopeus materiaaliin. Jos in vivo -käyttötilanteeseen liittyy partikkelien muodostumis- ja irtoamisriski implanttimateriaalista, voidaan in vitro -testissä käyttää uuttomenetelmää, jolla partikkelien mahdollista irtoamista voidaan havannoida. Testikappaleen koon ja pinta-alan pitää soveltua kulloiseenkin biologiseen testiin - yleinen sääntö on käyttää ko. testin määrittelemää standardikokoa.

 

Analysoitavaksi tarkoitetun materiaalinäytteen valmistuksessa on huomioitava, että

Steriilistä implattimateriaalista valmistettuja näytteitä tulee käsitellä aseptisesti, mikäli analysointimetodi sitä vaatii.

Ei-steriili implanttimateriaali, joka on tarkoitettu steriloitavaksi ennen käyttöä pitää steriloida valmistajan suosittelemalla tavalla ja käsitellä sitten aseptisesti, jos analyysimetodi sitä vaatii.

Jos materiaali puhdistetaan ennen sterilointia, on harkittava tarkkaan, miten valittu puhdistuskemikaali ja -menetelmä vaikuttaa materiaalin ominaisuuksiin.

On myös mietittävä, miten materiaalin eri sterilointimenetelmät vaikuttavat materiaalin ominaisuuksiin. Jos materiaali paloitellaan näytteenvalmistuksen yhteydessä, miten paloittelussa paljastuvat pinnat ja onkalot vaikuttavat uuttumiseen ja analyysituloksiin

Paloittelussa käytettävät instrumentit tulee puhdistaa huolellisesti käyttöjen välissä, jotta vältytään kontaminanttien siirtymisestä näytemateriaalien välissä.

Jos materiaalin pinnalla on päällystekerros, tulee näytekappaleiden sisältää sekä itse materiaalia että päällystettä, vaikka vain päällyste olisi tarkoitettu kudoskontaktiin.

Jos näytekappale sisältää liitoskohtia, joissa on käytetty adhesiiveja, liuottimia tai muita liitosaineita kiinnitteinä, on tämän liitoskohdan tultava mukaan näytekappaleisiin, jos se implantoitaessakin tulee potilaan kudoskontaktiin.Komposiittimateriaalit tulee testata lopullisessa koostumuksessaan.Jos samassa implantissa on useita eri materiaaleja, tulee harkita, onko niillä synergistinen vaikutus testitilanteessa lopputulokseen.Näyte tulee ottaa siitä kohdasta implanttimateriaalia, jonka oletetaan antavan eniten biologista vastetta analyysitilanteessa.